Kuusamossa kävelemässä lumikengillä
hiljaa, ilman puhetta moottorikelkan urassa.
Hitaasti taittuu matka autiotupaan
tunnen raikkaan tuulen kasvoillani
mieleni on kuin lähdevesi: kirkas ja läpikuultava.
Lumikenkäni rapisevat hangella
kuin muromysli lautasella.
Kaivan taskusta tummaa chilisuklaata,
vai pitäisikö olla kuivattua poronlihaa,
ja puraisen.
Katson taivaanrantaan;
revontulet.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
