Kuusi kertoo,
kuinka lapset maan
vuorotellen oppivat
lukemaan.
Aikojen alussa se nous
maasta
matalasta, jalkojeni
kamarasta.
Vuosien viemänä
kasvoi se päin
taivasta, kattoa,
korkeutta päin.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Nyt on se vanha
ja kokenut, niin,
lieneekö jääneet
jo unohduksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, joita se
katseli silloin,
nuorena, pihkansa
voimassa,
milloin
kulkivat he
käsi kädessä,
milloin
pitkiä iltojaan
itkevinä.
Vain kuusi tiesi ja tietää
- se ylhäältä kaiken kun näki:
Ei kohtaloansa voi kieltää
niin kauan kuin
kukkuvi käki.
Seuraa meitä Facebookissa
