Kuusikymmentä vuotta elettyä elämää.
Pitkä aika,
mutta kuitenkin niin lyhyt.
Nopeasti kiitäneet vuodet,
mitä niistä mieleen jäi?
Lapsuus, nuoruus,
mielessä säilyy
ajan kultaamat muistot,
pois nukkuneet vanhemmat.
Aikuisena
vierellä rakas elämäntoveri,
yhdessä koetut monenlaiset vuodet.
Syntyivät lapset,
elämälle antoivat tarkoituksen.
Työ toi iloa ja tyydytystä,
myös vaatimuksia, väsymystä.
Elämä luo uurteita,
kolottaa,
niveliä jäykistää.
Mutta sielu ei vanhene,
sydämessä on vielä sama tunne
kuin silloin nuorena.
Tulevaisuudelta toivon
paljon terveitä päiviä,
että jaksan nauttia
eläkepäivistä, lastenlapsista,
elämästä.
Että rakkautta riittäisi.
Jos saisin aloittaa alusta,
monta hetkeä eläisin toisin,
monta loukkaavaa sanaa
jättäisin sanomatta.
Mutta haluaisinko alkaa uudelleen,
olla nuori taas,
edessä kaikki?
Sydämessäni tunnen,
parasta on tämä hetki.
