Samettitaivas ja hopeinen kuu.
Ne ovat kulkijan omat.
Miljoonat tähtinä taivaalla vaan.
Vie niitä hältä ei kukaan.

Varjot vaikk' välillä synkeät lie.
Kohta hän valoon taas kulkee.
Kuutamon tie hälle kaunein on.
Koko maailman sieluunsa sulkee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oi miten kaunis runo ihanasti kerroit miten rakastan tähtitaivasta
yön tummuutta ja upeaa kuutamoa Köyhän isoja iloja
Todella onn, että i niitä ei kukaan voi meiltä viedä

Kiitos kauniista sanoistasi. Niin yritin kertoa runossani, että köyhälläkin on iloja, joita ei voi viedä kukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla