On valomeri suuri,
sen edessäni nään.
On kynttilöiden muuri,
niitä ihailemaan jään.

Ne kätkee surun tunteet
ja kaipuun sydämen;
Siellä elon murheet,
on kaikki tauonneet.

Tänne monet rakkaat,
viime sijan saa.
Ikävä kun valtaa,
niin taivas lohduttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On elämä vain lainaa,
sen usein nähdä saa.
Täällä murhe painaa,
ne kaikki jäävät taa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun elämänsä antaa,
käteen vahvempaan,
niin Isä huolet kantaa
ja johtaa parempaan.

Taivaan koti kallis,
silloin odottaa,
kun on sydän valmis
ja kutsu kotiin saa.

Ikävä jo valtaa,
kotiin taivaan maan.
Kohta kutsu varmaan,
jo ikikotiin saa.

Serkkuni kuoli juuri tapaninpäivän yönä kaaduttuaan vajaa viikko aikaisemmin hautausmaalla.
Kynttilöitä olivat viemässä ja ikävä onnettomuus tapahtui liukkaalla tiellä. Kallon murtuma ja aivoverenvuoto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla