Voinhan minä kysyä?
Kun jos on rakkautta oikeaa?

Tiedän! niin on se makeaa
kuin kupeillaan kasvais hunajaa!

Noin kun ääneen rakkauttas kuulutat,
vaik hyvä onni peittää pitäis,
säälistä, koska ei hyvää riitä kaikille!
ei kestä korvat, mieli toista kuunnella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aikaan saa se pahaa mieltä karvasta,
siellä sisuksissa työtään tekee
noin kateusviha kasvaa ja se viimein
päätään nostaa ja vain kostaa tahtoo,
uhoaa ja lietsoo valheita,
ymmärtääkseen omaa sydäntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Särkee, särkee, tuskaa kaikki,
elämä sydäntänsä kirvelee
kateuden karvas kalkki
sitä vankina pitelee.

Voinko nyt kysyä! Jos on rakkautta oikeaa?
Ihmiset, ihmiset sitä toisillenne jakakaa,
että jälkipolvikin siitä osansa vielä saa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla