Inarissa kalassa
ilman kiirettä, porovaljakolla.

Väkinäisesti täytyy kävellä rivakasti kurun pohjalle
oloni on kuin tunturipuron vesi –tunnen kostean kylmän viiman kasvoillani
mieleni on kuin vesi lasissa
apeana tavoittelen kielon tuoksua ja kesän
bootsini rapisevat kuivassa kanervikossa kuin
sokerihuurrutetut murot lautasella

kaivan rapusta välipalaa
ja haluisin oikaista päiväunille tunturiin
tapaan sinut unessa kaukaisuuden yli

(Runo on kirjoitettu Runokoneella)