Tulin tupahan tuulesta tuiskusta
oli pirtissä leivän tuoksu
Ei koskaan se mielestä unhoitu
siihen loppui sen päivän juoksu

Se lämpimin muisto lapsuuden lie
kun äiti tuoreen leivän pöytään vie
Sit vierelle nostavi kulhon voita
oi tuota nautintoa - voi aikoja noita

Silmissä sulaen voi leipään hukkuu
makuhermot herätkää - nyt ei saa nukkuu
Pian syödä mutustelin leivästä puolet
piimän päälle hörpäten - häipyi nälkäisen huolet

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ja uni pian nuoren poikasen voitti
jälkiruuaksi laverin lämpöön loikki

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla