Ikkunasta katson tuota ihmisen iloa
siellä menee Isä ja Poika pikkuinen
vauhdikkaasti kulman takaa kaartaen
he peräjälkeen nyt ajavat
keltainen polkupyörä Isällä
pikkuisella kiiltävä sinisenkirjava
Iltana muutamana havaitsin
kuinka peräjälkeen kulkivat
Isä kävellen Pojan pyörän perässä
sauvalla ohjaten kulkua
Ilta illan jälkeen ajo varmistui tuli
ilta jolloin poika jo yksin ohjasi
pientä pyöräänsä vauhdikkaasti Isän edellä,
joka rennosti hölkäten takana tarkkana vartioi
Nyt ilo molemmilla taidosta tuolla kadulla
pyöräänsä polkevat peräjälkeen reippaasti
Isä tämän tästä varmistaa katseellaan
onko pienen pojan kulku oikeaan
Tuota iloista yhteyttä katsoin,
etsivää ihmistä ajattelin,
elämässä kun löytää kohtaa
oikean polkunsa,
edellä käy - sana Jumalan -
hän rakkaasti tietä näyttää
huolehtii suunnasta
lapsi iloiten kanssaan
voi kulkea turvassa
Elämän makuinen tarina, havainnosta kadulta. Mistä noin monta miinusta?
Kyllä se elämän makuinen tarina on, varmasti useammin luettu on, ... mutta kummalle puolelle pisteet?
Kaunis runokieli puuttuu.
Tämä oli selkeä ja mukavatunnelmainen runo.
Ehkä miikat rakenteesta.
Siitä vaan.
s
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
