Aamuinen kaste maassa,
lehminuotion savut kiemurtaa,
hiljainen tienoo aamu auringossa,
lypsäjä sankoineen kulkee.

Pehmoinen,
lämmin lehmän kylki,
lypsäjän vieressä istuu,
nojaa päätään kylkeen.

Lypsää maitoa lämmintä,
poskiltaan kyyneleet vierii,
imetyin lämpimään kylkeen,
tippuen vaahtoavaan maitoon.

Monet murheet itkenyt,
puhunut ilmoille lehmälle,
purkanut sydämensä murheita,
haavoja auki olevia.

Lohdutukseksi saa lypsäjä,
karkean kielen lipaisun,
poskeltaan kyyneleet pyyhkii,
hellän pehmeän muuuuun.