Seisoi synkeä sonni, aidan vierellä aholla.
Seisoi mieli mustana, ajatus apeena aivan.

Itikat ympäri inusi,pitivät piikit pitkinä.
Taivas harmaana harotti,pilvistä pirsarat piiskoi.

Seisoi ssateessa sonni, silmät sumeat suuntasi,
katsoi eteen katsoi taakse.
Jo halusi manan majoille mennä.
Isäntä iltojen iloksi, läskiksi leivälle levittäisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaan silloin jotai näki, katse kun kauaksi kantoi,
ihanan immen ilmetyn, hempukan hempeän huomasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pyöreä oli pyllynsä, utareet kulkeissa kaartui.
Karva kupeella kiilsi , sorkat sievät ja somat.

Sieraimet pilven pölläytti, sarvet asetti tanahan,
kuopaisi jalka jalosti, saparo suorana sojotti.

Otti askeleen sitten toisen , neidon luokse lähti ,
tyttelin tykö halusi.
Vierelleen väkisin vääntyi, kylki kylkeen kuin kysyen.

Katsoi kainosti kaunotar, ammuli aivan ihana.
Ripset somasti räpsyi, korvat kovasti keimaili.
Häntä sirosti napsahti kupeelle salskean sonnin.

Jysähti sydän rinnassa, lempi leiskahti lujasti.
Pää pyörälle pöllähti, pois järki pollasta pakeni.

Siinä seisovat sateessa,vieri vieressä vedessä.
Ei haitannut ilma inhakaan, ei itikan ilkeät ininät.

Sitä se on varmaan rakkaus, lämmin läikkyy rinnassa,
veri kiihkeenä kiertää.

Onni on olla toisen omana, sapuskat samat pötseissä pyörii,
ometassa olkipussit omat.

Vakaasti vanheta vierellään , toinen toistaan tukien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla