Pientä lintusta katselin puutarhassa,

jalkapuolta rämpimässä ruohikossa,

katsoi alta kulmain, päätään pyöräytti,

puolelta toiselle, kuin jotain kieltäisi.

Kuinkahan sinäkin, varpuseni vanha,

selviät talvesta kun tuskin siivet kantaa?

Murhesilmin lintua seurailin nurmella -

kohtalo kohtelee kaltoin meitä vaivaisia.

Tuikki lintusen silmissä elämänilo ja uhma,

pyrstö pystyssä, pää ylväänä koketeerasi.

Toruin siinä itseäni: sinä, lemmon luuseri,

ota oppia, pääsi nosta, ei lintukaan luovuta!

Lemmon luuseri

Vierailija 25.09.2014 klo 13:14 Runosta voisi maalata vaikka taulun. Pikku lintu, jalka poikki, vanha mies keppiinsä nojaava, harmaa syksy - kaksi elämän vammauttamaa, joista se vähäväkisin, lintu, näyttää esimerkkiä eikä lannistu. Siitä vaan sutimaan...
Lue kommentti