Pientä lintusta katselin puutarhassa,
jalkapuolta rämpimässä ruohikossa,
katsoi alta kulmain, päätään pyöräytti,
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
puolelta toiselle, kuin jotain kieltäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan sinäkin, varpuseni vanha,
selviät talvesta kun tuskin siivet kantaa?
Murhesilmin lintua seurailin nurmella -
kohtalo kohtelee kaltoin meitä vaivaisia.
Tuikki lintusen silmissä elämänilo ja uhma,
pyrstö pystyssä, pää ylväänä koketeerasi.
Toruin siinä itseäni: sinä, lemmon luuseri,
ota oppia, pääsi nosta, ei lintukaan luovuta!
Seuraa meitä Facebookissa
13/12 |
klo 10:54 | 22.10.2014
Siitä vaan sutimaan...Runosta voisi maalata vaikka taulun. Pikku lintu, jalka poikki, vanha mies keppiinsä nojaava, harmaa syksy - kaksi elämän vammauttamaa, joista se vähäväkisin, lintu, näyttää esimerkkiä eikä lannistu.
14/12 |
klo 20:28 | 9.10.2014
Oli Hankasalmen Sanomat -lehdessä tänään tämä runo. Hyvältä näytti.
