Hullun lailla antauduin,
rakkautesi huumassa hullaannuin,
nähnyt en merkkejä vaarojen,
sinisilmäisenä uskoa halunnut en.
Vaarallisella onnella leikin, ja uhmasin,
tieten tahtoen itseäni haavoitin.

Jäljellä kyyneleet tuhannet,
syvältä viiltää ero sydänten,
tiedän, näin pakko tehdä on,
jatkaa suhdetta on mahdoton.
Vaikeaa on sinua pois luovuttaa,
vaikeaa on kaikkea unohtaa.

Miksi, miksi kysyn itseltäen,
vaikka tiedän,
miksi tuska viiltää näin.

Toiselle kuulut, ja sitä haluat,
ystävänä toivot minun jatkavan,
kuin puukkoa haavassani pyörittelet,
toiveellasi leikkikaluksesi maanittelet.