Lumihiutaleet valkeat leijuu,
ne kieppuvat,kisailevat,
yläilmojen karkeloihin
pilvet lapsensa kutsuivat.
On aika vaippansa heittää
yli synkän ankean maan,
ja kivet ja pellot peittää,
maa verhota valkeaan.
Lumihahtuvain puhtoinen parvi
alas hiljalleen laskeutuu,
ja jälkeen syksyn harmaan
luonto valoon pukeutuu.
Ja autiot kukat ja pensaat
kun itkevät orpouttaan
lumikeijut lempeät saapuu
niitä uneen tuudittamaan.
Ne laskevat pehmoisen peiton
kuin äiti lapselleen.
Maa uinuu roudan alla,
kunnes aurinko herättelee.
o

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla