LUMIMAISEMA
Kun hämärä päiväksi vaihtuu,
niin tähtivalot se sammuttaa.
Aamun usva jo hiljaa haihtuu,
nyt ihmettä katsella saan:
On oksilla valkoista lunta,
ne helminä pisaroi.
Tämä on kuin onnen unta,
tästä jo unelmoin.
On kaunista talvinen luonto,
niin puhtaat on kasvot sen.
Lumimaisema – lahjaksi suotu,
tähän pimeään kaamokseen.
Se iloa mielelle antaa,
kun aurinkoa ei näy.
Läpi pimeän ajan se kantaa,
kun uuteen päivään käyn.
Lumikukat näen jälleen,
ne kauniina kimaltaa.
Ne on rakkautta, ystävilleen;
taivas kaiken lahjoittaa.