.

LUOJAN KÄMMENELLÄ

Olen perhonen pienoinen,
Luojani kämmenellä.
En lentäisi taivaisiin jos ei Luojani tahtoisi.
Pilviin en kohoaisi, vihreyttä maan näkisi.
En merta sinistä.

Tahdo ei Luojani, lentämättä ma olisin.
Saan nousta korkeuksiin, pilviin sinisiin.
Nähdä aamu, purppurapilvi merestä kohoava.
Saan nähdä aamukasteen nurmelta nousevan.

Saan nähdä uomat joen, suvanto, virran suut,
nähdä kauniin korennon leikkivän suvannolla.
Näen kukkivat niityt, veden rannoilla lumpeet.
Lupa Luojan, olen onnellinen, kantavat siipeni
kaikkialle. Soi viserrys lintusten oksistoissa,
kiuru taivaalla livertelee. Pilvien kuultava
siniharso taivaalla utuilee.

Onnen Luojani minulle, pienelle perholle, soi.
Hämmennyn, miten kiittää kaikesta voin.
Taivainen kauneus seurana, pilvissä keinuen.
Kaiken tämän Luojani luonut, onnen tuonut
elämään pienen perhosen.
Minä lennän kaikkialle, työtä Luojan ihailen.
Kauneuden kaiken, Iloksi mielen, silmien.

Aikanaan päättyy, kuin päättyy kaikki.
Mikään ole ei ikuinen.
Silloin takaisin palaan, pieni perhonen,
Luojan kämmenelle.
On siinä lepo, rauha jälkeen leikkien.
On onni, on uni syvä
Näin minun on olla hyvä.

Kiitän Luojaani kesästä.

Juuli2013
.

Luojan kämmenellä

juuli 10.10.2014 klo 23:00 Miksi kertoisin. Ei kiinnosta mieipiteenne kissanpissan vertaa. Juuli Jos muiden mielipiteet ei kiinnosta kissanpissan vertaa, niin voisit aivan hyvin pitää ne runosi siellä omalla koneellasi. Miksi turhaan kulutat energiaasi postaamalla niitä sen seitsemälle keskustelupalstalle? Missään sinua ei ole kehuttu, kukaan ei ole sinua mihinkään pyytänyt kirjoittamaan sen enempää runoja kuin kolumneja, mitään kirjaa sinulta ei ole ilmestynyt eikä tule koskaan ilmestymäänkään...
Lue kommentti