Perhonen olen pienoinen,
Luojani Kämmenellä.
En lentäisi taivaisiin jos ei Luojani tahtoisi.
Pilviin en kohoaisi, Vihreyttä Maan näkisi,
En Merta sinistä.

Tahdo ei Luojani, lentämättä ma olisin.
Saan nousta korkeuksiin, pilviin sinisiin.
Nähdä Aamu, Purppurapilvi merestä kohoava.
Saan nähdä Kastehelmien nurmelta nousevan.

Saan nähdä uomat Joen, suvannot, virran suut,
nähdä kauniin korennon leikkivän suvannolla.
Näen kukkivat niityt, veden rannoilla lumpeet.
Lupa Luojani, olen onnellinen, kantavat siipeni
kaikkialle. Soi libretot lintusten oksistoissa,
kiuru taivaalla livertelee. Pilvien kuultava
siniharso taivaalla utuilee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onnen Luojani minulle, pienelle Perholle, soi.
Olen hämmentynyt, miten kiittää kaikesta voin.
Utupilvet siniset seuranain, pilvissä keinuen.
Kaiken tämän Luojani luonut, Onnen tuonut
elämään pienen Perhosen.
Minä lennän kaikkialle, työtä Luojani ihailen.
Kauneuden kaiken, Iloksi mielen, silmien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikanaan päättyy, kuin päättyy Kaikki.
Mikään ole ei Ikuinen.
Silloin takaisin palaan, pieni Perhonen,
Luojani Kämmenelle.
On siinä lepo, rauha jälkeen leikkien.
On Onni, on Uni syvä
Näin minun on olla hyvä.

Kiitän Luojaani Kesästä.

Juuli -12

Sisältö jatkuu mainoksen alla