Kasvonsa varjojen pieksemät,
silmänsä nimeäni huusivat
tuntemattomana luokseen kutsuivat,

Maantien pientareella, alla pajupuun
käden ojennetun näin
kysymykseen vastasin, syliinsä jäin

Laiturilla luovuin huomisista
tulevista päivistä, satiiniöistä
Särkynein unelmin
hänen matka-arkkuunsa kaipuuni pakkasin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Taas olin ehjä,
yksinäinen polku
ilman kyyneleitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Olisiko tuolla runonsultajalla nyt jonkilainen syömishäiön alku?

Ja tämä kommentti tarkoittaa mitä??? Onkohan kommentoijalla jonkinasteinen lukemisen ymmärtämisen häiriö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla