On maainma tuskaa täynnä,
kun katsoo ympärilleen.
Se joskus kauniilta näyttää,
mutta pettää inmisen.

Ei kukaan rakasta toistaan,
on riitaa ja vihaa vaan.
Näissä elämän sokkeloissa,
vaan itkua kuulla saa.

Täällä ihmiset sotaa lietsoo
ja omaa etua etsivät vain.
He panssarinsa kietoo,
on kova sydän kaikilla ain.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ei pienintä huomata koskaan,
vain valtaa etsitään.
Oma sydän on täynnä roskaa
se ei rakasta kärsivää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täältä puuttuu rakkauden mieli
ja alttius, rauhanmaan.
On kovuutta täynnä kieli,
se pahuutta aikaan saa.

Jospa jokainen ymmärtäisi,
miten pieni on ihminen.
Toinen toistansa rakastaisi,
niin olisi onnellinen.

Silloinpa maailman tuska,
hetkeksi hellittäisi.
Elämän suuret murheet,
jokainen unohtaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla