Niin hiljaa, niin hiljaa,
ilta-aurinko maillensa vaipuu,
ja tuuleen elokuun ilta haipuu.

Vaan maitotyttö mi vaisu,
hiljaa istuu iltaa tummenevaa,
luona maitokopin yksinään.

Auringon viimesäteet keltaisen viljan kultaa,
vieno tuuli sen lainehtimaan saa,
kuni meren mainingit ne kultaisia ois.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Niin hiljaa, niin hiljaa,
maitotyttö hinkkeineen aatoksiinsa vaipuu,
aurinko kaukaisen metsän taakse haipuu,
kuuluu pamaus kauhea,
ja maitotytön hameenhelma heilahtaa,
aiseman ylle laskeutuu ah,
suolistokaasun mieto tuoksu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin kaihoisan kaunista, herkkää, taitavan ihanaa!
Mutta mitä tapahtuukaan, nauruhermot kanssaan paukkuu, nauran ääneen!
Pitkästä aikaa runo joka on todella on R U N O

Sisältö jatkuu mainoksen alla