Kevät juoksutteli talven
veden hopeapuroina pois.
Kuin jälkesi loittonevat
pihapolulle jäätyneet ois.

Niille astuessani pelkään
tasapainoni horjahtavan,
siksi unohduksen hiekkaa
niille hellästi sirotan.

Enää helteellä heinäkuussa
eivät jäätyneet jälkesi näy,
vaikka askeleet yksinäiset
yhä etsiskellen käy.

Nyt jäljessäs' jokaisessa
kasvaa metsämansikkaa.
Joka marjassa punaisessa
maku muiston on makeaa.