Masennuksen mustat siivet
painavat minut maahan
ei ole voimaa nousta
jokupäivä helponpi kuin toinen
Milloin tervehdyn niin, että
saan itsetuntoni takaisin
Voisin luottaa ja rakastaa
uskoa tulevaan
Ymmärtää, että olen
ainutlaatuinen juuri tälläisenä
Milloin saan valkeat
höyhenen kevyet siivet
Taakkani kirpoaa ja voin
nousta jälleen
Ehkä nyt kun jätän kaiken
Korkeimman armohon
Elämäni päivät.
lähtöni hetketkin
Kun tiedän, että turvanani on
Ikiaikojen Jumala
ja mina kannattavat
Iankaikkiset käsivarret
Silloin saan valkeat
höyhenenkevyet siivet
ja voin nousta jälleen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla