Heittäisitkö ankkurin kohdalleni
elämän aallokossa?
Luottaisitko myötätuuleen,
pelkäämättä, myrskyjä, karikkoja.
Uskoisitko että luotsina
toimisi suurempi voima,
suurempi kuin mitä
me olemme yhdessä.
Olisi tyyntä
olisi myrskyä,
mutta aina läheltä
löytyisi ranta.
Missä tuntea
tukeva jalansija.
Olisi voima johon luottaa,
että se kuljettaisi
purttamme
turvallisesti,kolhimatta.
Tietäisi milloin on aika hiljentää
milloin on aika pysähtyä.
Tekisimmekö matkaa silloin
turvallisin mielin.
Jos luoja olisi pelastusrengas,
ja pursi olisi luja.
Lähtisitkö silloin kanssani
matkalle, luottaen että
purtemme kulkisi aallokossa
uppoamatta myrskyssä.
Että yhdessä ohjaisimme purtemme
turvalliseen satamaan...