Aamukasteen vaivaama maisema
vaatii raivaamaan polkua.
Entistä suorempaa,
tasaisempaa
Tulen puoleenpäivään.
Istahdan hetkeksi.
Katson taakseni.
Ymmärtämättä
Tehdystä en korjaa mitään.
Saatan työn loppuun.
Poraudun utuun,
uhraudun.
Ajatuksen hajuinen viisaus:
tulevaisuus tulee ostamalla
eilinen karkaa
koomaan.
Tämä urakka oli tässä.
On palkanmaksun aika.
Kuka maksaa
joutavasta.
Kerskuakseni, edes vähän,
vedän toiveet pakista.
Matkan varteen
revenneet.
Tahriintuneet petettyihin lupauksiin.
Likaantuneet turhiin valveuniin.
Onnen joutavat
anturit.
Viisaus, joka ei voi kadota:
Minä olen Tie Totuus Elämä.
Sinun Sanasi
Herrani
Niin eipä täällä kukaan omin voimin jaksa
Kuitenkin armon alla saamme kulkea
Paljon olet sinäkin elämässä kokenut
ja runosi sen hyvin kuvaakin
Niin vahvana on sinulla varmuus,
että jokapäivä isä meitä johdattaa
ja kerran kotiin perille meidät vie
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
