Muistanko vielä ajan mennehen,
Etsimättäkö tulee muistot mielehen ?
Näin joudun itseltäni taas kysymään,
Näinkö pystyn kuvat piirtämään ?
Ei helppoa oo olla ikäihminen,
Ihmettelee moni tämän ikäinen.
Siks pistänkin muistot näkyviin,
Ynnään ilot ja surut paperiin.
Yks kuva kuitenkin on yli muiden
Sen selville saat seuraavat sanat lukien.

Ilon hetkiä on ollut monta, varsin hyvää,
Lien niistä ammentanut mä mielihyvää.
On muisto kaunein kaukaa vuosien,
Itkin, tyttö suloisin sylissäni nukkuen.
Niin sitten tuli aika koiranilmoineen,
Ei unohdu ajat hienoimmat, Tessuineen.
En kaikkea voi piirtää tilaan tähän,
Niitä, muistoja, on paljon enemmän.

Jakanut oon kaikki ilot ja surut elellen,
Arjan, kultanuppuni kanssa “taistellen”.

Surut mielestäni huuhdon heti pois,
Uskotellen itsellein, niin paremmin se olla vois.
Riidat kanssa kumppanin, armaan,
Uhannut on suhdettamme varmaan.
Itkeä kun tahdon pahempia surujain,
Niin kainostele en näyttää tunteitain.
En suruja mä muistele tään enempää,
Ei niitä kestä sisällään mun pää,
Ne pitää synnyttyään kauas heittää.