Huumaa tuhat kertaista,
se vei, kuin ohjus kohti liittoa ikuista.
Niin uskoin.
Varmana kuin kallio.
Onnea, myötämäkeä,
vain hetken pienen.
Mykkänä epäonnesta,
huolesta suuresta,
vastoinkäymisten vuoresta.
Peruutanko sinne vai tänne, kun suo joka puolella ?
Vuosikymmenet unohduksen uumenissa,
ajatukset syvissä vesissä.
Olin väärässä junassa, satasen vauhdissa.
Kuka ottaa kopin, jos tästä mä hyppään ?
Tein äkkilähdön, sain peruustus paikan,
vapauteen.
Ei tiennyt hän, mikä on avioliitto,
nyt on ymmällä, mikä on avioero.
Aurinko. Sehän paistaa vieläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla