Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla.
En tahtois mä touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin korkea kuin taivahan tähtivyöhyt.
Sen alle mahtuvi maailma ja yhdessä päivä ja yöhyt.

Oi äitini armas kun eläisit nyt itkisin helmassasi
Sinä anteeksi antaen pyyhkisit pois kyyneleet poskiltani.

Oi ihmiset miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa, miksi?
Kun luonut on luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi.
Miks` ihmise astutte alla päin vaikk´ korkea taivas on yllä
ylös silmänne luokaa ystäväin niin mielenne yhtyy kyllä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En tahtois mä touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eino Leino

Sisältö jatkuu mainoksen alla