Voi jos ajanratas pysähtyisi tähän,
metsäpolku kutsuu kyläilyyn.
Viivähdetään tässä edes vähän,
luona kurjenpolven kukkain
liki vanamoiden herkän hymyilyn.

Kaikki hälyäänet ovat poissa,
ne jätetty on taakse taajamiin.
Suopursuin vahva tuoksu nousee soista,
käenkukku heleästi helkkyy niin.

Vihreyden voima niinkuin huntu
sielun sopukoissa sijaa saa.
Elossa on vahva hyvä tuntu
taakat sammalikkoon katoaa.