Mitä kummaa, kun katsoin
kattoon pääni yläpuolelle!
tajusin, että siellä
oli ruskea hirvikärpänen.
Kohta jakkaran otin ja
tervehtimään sitä nousin.
Se mut varmaan tunnisti
kun sen katosta irrotin,
kas hämähäkki se olikin
väärinpäin sitä vierastin.
Noin rievulla sitä huitaisin,
mutta kuinka ollakaan
se lankaansa venytti
ja pyydystääkö mut yritti.
Minä en verkkoonsa tahtonut
vaan sen lattialle pudotin
ja kantapäälläni elonsa listin.
Tässä tekstissä on sitä kaupunkilaisen asennetta ötököihin jotka eksyvät sisätiloihin. Ja ihmisen raadollinen puoli, joka ei kuitenkaan onnistuisi budhalaiselta.