Uurna valkoinen laskettu on,
kylmään routaiseen maahan.
Olet minulle unohtumaton,
siks' itkeä saanhan.

On niin vaikeaa uskoa sitäkään,
ei sinua ole, kun puihin puhkeaa lehti.
Ei yhdessä katsella kukkaa kevään,
mikä nupusta kukkaan ehti.

Minä yksin elämää jatkan
se pakko uskoa on.
Saimme yhdessä kulkea matkan,
jätit minulle kauniin muiston.