Kylmä tuuli heiluttaa lakin rispaantunutta lippaa,
mies Alepan edessä, vapisevin käsin suuhunsa olutta kippaa.
Pälyilee ympärilleen, kuin jotakin etsien,
huulet heiluvat, ikään kuin jollekin viestien.

Yksinäiseltä hän näyttää, vaikka ympärillä on ihmisiä,
onko hänet unohdettu? Onko hänellä ketään läheisiä?
Ahavoituneilta kasvoiltaan näkyy hänen elämän kaari,
ehkä nuorempi on miltä näyttää, tuskin on vielä vaari?

Tupakasta sauhuja tuprauttelee, olutpurkista ryypyn ottaa,
edestakaisin askeltaa, välillä roskiksen kantta raottaa.
Elämme hyvinvointi Suomessa, jossa kaikki on hyvin,
vai onko? Mitä miettii ihminen, kaikesta syrjäytyvin?

Pertti Korhonen