Olen pieni ja heikko ihminen,
elän virrassa vuosien saaton,
tämän elämän ainutkertaisen jonka lahjaks sain Taivahan Taaton.
Polut lapsuuden tienoo ja pihamaa, ne sydämein sisällä helää,
miten kaunis on kimallus päivyen joka muistojen sillalla elää.

Kului vuosia nuoruuden saavutin, koin ilot sen hetkisen verran,
suru saavutti matkalla elämän ,tämä kai oli tahto Herran.
Ajanratas vain pyöri kuitenkin antoi voimia jälleen nousta,
johti uudelle polulle elämään maaliin oikeaan ohjasi jousta.

Tähän päivään ja yhä edelleen, jaksan taivalta maista mä jatkaa
surut helmiksi elämän rikkahan minä talletan muistojen vakkaan
Vaikka ei aina iloa elämä lie sama meillä on matka se kotihin vie.
Sinne missä on kultasantainen tie, syli kaikkia oottava meitä.