Pienen pieni,näkymätön aivan,
mut mukana se kulkee aina.
Kuin bakteeri, virus, tartunnainen.
Välillä oireeton, hiljaa, piilossa, niin syvällä jossain.
Mutta siellä se on, olemassa aivan.
Saisinko puhtaan paperit joskus,
huolesta, murheesta, taakan kantajan osasta ?
Mistä ne saisin ?
Unohduksen yö ei niin musta,että unohtaisin.
Kevään valo ei sokaise murhetta suurta.
Ajatukseni näyttävät filmiä, aina sitä samaa
Se on juuttunut kohtaan,jossa laitapuolen kulkija,
peseytymätön, puhekykynsä juonut,
aloittaa nuoralla kävelyn

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla