Herkkäsielunen hitalko oun aena ollu:

itikkaakin lempeästi läppeen,

muurahaesen saanapolulla kierrän kaakoo,

ampijaeset jätän ihan ominnokkineen.

Pienenä poekana pistäyvyin Pieksämäelläkin,

ja Jyväskyllään mänin hööryjunallakin;

ja karvat kun alako kasvoo kehhoon

lähin mualimalle onnen ja rahan perrään.

Helsingissä heräsin, junasiivooja jäkätti,

yksin siinä silimijäni räpyttelin

siellä sitissä, mualiman metropolissa,

asema-aokijolla töllöttelin ja tuumasin:

onhan kaaheeta mäeskettä ja mennoo...

Mutta jokkaeselle vastaantulijalle huikkasin,

kottoo opitun mukkaan:

Ka hyvvee päevee vuan.  Ilimoja pitelee!

- Iltapuhteella olj jo niskat nökössä,

leokaluut jääkkänä ja kippeenä.

Ja immeiset kahto enempi ohi kuin kohti

kun evuskuntatalon raetijovaanusta näin,

ja huokasin iteksein: ohhoh, onpas iso navetta.

Nelisenkymmentä vuotta niitä katuja mittasin

ja olin aena kuin oesin eksyksissä.

Kerran Linnanmäelle lampsin, huono tuuri:

maha män konneissa kuralle ja piässä humis.

Sinä samana hetkenä piätin pysyvä iäti ettäällä

vuaravimputtimista ja hiton hummaushärveleistä.

Nyt homelona ukkona kun järki hävis, rakastuin,

niin tuntuupi piässä tuo ouvohko humina tuas,

mutta nykyvään ei mäne maha ennee vellille.

Voe, työ immeiset rakkaat,  pysykee kaakana

mekkalametropoleista ja hiton hulinapaekoesta,

mualla kuuloo laalut lintustenkin, haestaa kukat,

eekä tarvihe ies hyppelehtijä hiphoppijakkaan.

- Ostin sitten tiketin takasin mualle, enkä ou katunna,

sillä tiällä on tilloo lempijä ja laaleskella,

eekä ennee ahista olla mualimanmies mualta.

Vierailija

Mualimanmies mualta

Vierailija 16.08.2014 klo 09:41 [quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:47"] Olen ottanut tavakseni aina aamuisin selailla näitä Määttäsen runoja ja kertomuksia. Se on hyvä päivän aloitus kun haluaa kulkea hymyssä suin. Aika kiistelty kaveri näkyy olevan. Se kait kertoo siitä, että hänen runonsa tekee vaikutuksen niin moneen lukijaan. Minuun ne ainakin iskevät kuin lekalla, mutta hellästi. [/quot Hellästi mutta lekalla...olipa painavasti sanottu. Hihii Tyrmäävä kommentti
Lue kommentti
Vierailija

Mualimanmies mualta

Vierailija 04.08.2014 klo 09:44 Tässä teille "omakuva" runoilijasta. Kivalta kaverilta vaikuttaa: ei tulis seurassaan ikävä. Osaa nauraa, ihan hörönauraa, itselleen niin makoisasti. Tärkeät tädit ja hienostelijat, lukekaa ja pistäkää opiksi! jees ja poks
Lue kommentti

Poimimme ET:n runoarkistosta lukijoiden kirjoittamia runoja äideille. Onko sinulla omia suosikkisäkeitä? Jaa ne täällä!

Rakkaalle Äidille

 

Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan
sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen.
Olet elämä, josta haluan pitää kiinni.
Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää.

En tarvitse hetkiä lapsuudesta,
en paloja muistojen kätköistä.
Olet kaikkialla, nyt ja tässä.

Olet ovi ilolle ja syli surulle.
Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta.
Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus.

Hyvyytesi saa toiset vastaamaan
omallatunnolla teoistaan.
Ketään et tuomitse vääryydellä,
näet asiat suurella sydämellä.

Kuinka onnellisia olla saammekaan,
jos edes hitusen perimääsi kannetaan.

Olet antanut rakastavan lapsuuden,
viisaan nuoruuden,
ja palkitsevan aikuisuuden.

Olemme saaneet Äidin parhaan,
Sinua ei voi kehua turhaan.
Olet luonamme ainiaan.

Tellu 63

Äidille

Päivään keväiseen
kiitos sydämessä herään
vuokot kukat kauneimmat
äiti rakas sinulle ilolla kerään.

Lapsukainen

Äiti kuin omenapuu

Kevään koittaessa omenapuu puhkeaa kukkaan
valkoiseen huntuun.
Niin äitikin nuoruutensa keväässä
oli valkea morsian.
Kesän kuluessa omenapuu kasvattaa
punaposkisia hedelmiä.
Äiti aloittaa Luojalta saamansa tehtävän
synnyttää,kasvattaa lapsiansa,
suojelee pahalta maailmalta
vointinsa mukaan.
On onnellinen tehtävässään vastoinkäymisissäkin.
Samoin puu vahvoilla oksillansa kannattaa
hedelmiään myrskytuulessakin.
Ja niin saapuu syksy.
Omenapuu antaa kasvattamansa hedelmät
ihmisten ravinnoksi.
Äiti antaa lapsensa maailmalle
kaivaten,rukoillen puolestaan.
Puu seisoo yksinäisenä pihamaalla.
Äiti katsoo kohtalotoveriaan surullisena.
Työ on tehty,tehtävä suoritettu.
Helmi Latva

Äidille

Oman Äidin esiliina
monet itkut kuuli
tuli apuun
nenät pyyhki,
posket kuivas huuli

Oman Äidin esiliinaan
jälkeä jäi monta
arkipäivän
kyyneleistä,
myöskin lohdutonta

Oman Äidin esiliina
muistoissa se elää
kukkaniitty
elonpelto,
kuin leivonlaulu helää

Oma Äiti rakastava
kädet yhteen liitti
kaikki lapset
kaksitoista
rukouksiin hän niitti

Taivaan Herraa kiitti
Amelia

Ruusu äidille

Etsin ruusua kauneinta,
suloisinta ja puhdasta.
Sen ruusun Äiti sinulle ojennan,
ja onnea äitienpäiväna toivotan.

Ruusun väri on punainen,
väri se on rakkauden.
Se kuvastaa tunnetta syvää,
ja tuottaa mielihyvää.

Ei ruusu kauneinkaan,
riitä kertomaan.
Kuinka sinua Äiti rakastan,
siks` lapses aina olla haluan.
Kesäheinä

Runo äidille

Syksy saapuu aina liian äkkiä
väriloistoineen.
Äiti olet kuin pieni lapsi,
joka sai sydämeensä kipinän,
katsoessaan toivekkaana taivaalle!

Tunnen piston rinnassani
kun muistelen äidin elettyä elämää!
Äidillä on hyvä olla palvelutalossa
ja sydämissämme.

Äidin sydän täyttyy nuoruuden
muistoista.
Kuu,aurinko ja tähdet ovat hänen
seuranaan.

Radiosta kuuluu hänelle
rakas laulu,mieskuoro taustalla.
Äidillä on hyvät hoitajat ja ystävät
Puijonlaakson palvelutalossa.

Äiti, et muista enää parhaita aikojasi,
eikä se ole enää tärkeää!
Äiti, sinulla on edelleen voimavaroja!
Äiti,lapsesi perheineen tukevat
ja kannustavat sinua!

Toivomme että näemme yhdessä
vielä monta syksyä!
Juhani Antikainen, Kuopio

Äidille

Mä muistan sun sylisi lämpöisen
siinä kun pienenä istuin.
Hellien hoivasit, viisaasti vaalit
tuhlasit rakkauden.

Sinä, äitini, neljä lasta
tähän maailmaan kasvatit.
Heidän parastaan aina katsoit
sinä itsesi unohdit.

Sua kiitän, äiti-kulta,
kaikesta mitä sain sulta.

Siniorvokit, tuoksuvat ruusut
minä sulle tahdon ojentaa
ja hyvää äitienpäivää
sulle lapsesi toivottaa.
Kaija Saarijärvi, Taipalus

 

Äidille

Ruusun kauneimman muistollesi taitoin,
kristallimaljakkoon pöydälleni laitoin.
Kyyneleeni kostuttivat sen lehtiä,
muistellessani ihania yhteisiä hetkiä.

Toukokuinen taivas on kirkkaan sininen,
luonto kaunis, ilma lämpöinen.
Ohuet harsopilvet taivaan laidalla,
sielunisilmin näen sinut niiden reunalla.

Äitienpäivänä täällä luonto kukoistaa,
muistot kauniit juhlaa somistaa,
rakkautesi meille, matkaamme helpottaa,
hyvää äitienpäivää haluan toivottaa.

Pertti Korhonen, Helsinki            
 

Äitienpäivänä

Lapsuusmuistoissani, äiti
harvoin ehdit
kuten minä nyt
istumaan puutarhakeinuun
tuomipuun alle
peippoa kuuntelemaan,

sillä perheen kevät maistui
raparpereiltä, retiiseiltä,
eivätkä kesän ensimmäiset
mansikat unohdu milloinkaan,

rehellisyyteen, vastuuntuntoon
meidät kasvatit, äiti,
suoriksi kasvoimme
kuin porkkanapenkin rivit,

tästä maasta vartuimme
rinnan omenapuiden,
sitkeiksi meidät opetit, äiti,
kivipeltojen kasvatit,

ja syksyn tullen
valmiina olimme maailmalle
punaposkisina kuin kaneliomenat,

kiitos Sinulle äiti!
 

Laila Venetpalo, Leppävesi
 

Rakkaalle Äidille

Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan
sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen.
Olet elämä, josta haluan pitää kiinni.
Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää.

En tarvitse hetkiä lapsuudesta,
en paloja muistojen kätköistä.
Olet kaikkialla, nyt ja tässä.

Olet ovi ilolle ja syli surulle.
Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta.
Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus.

Hyvyytesi saa toiset vastaamaan
omallatunnolla teoistaan.
Ketään et tuomitse vääryydellä,
näet asiat suurella sydämellä.

Kuinka onnellisia olla saammekaan,
jos edes hitusen perimääsi kannetaan.

Olet antanut rakastavan lapsuuden,
viisaan nuoruuden,
ja palkitsevan aikuisuuden.

Olemme saaneet Äidin parhaan,
Sinua ei voi kehua turhaan.
Olet luonamme ainiaan.
 

Tellu 63

Äiti

 
Äitinä oleminen on ihanaa
vaikka se välillä väsyttää.
Rajat on rakkautta totta se on,
mutta välillä olen kärsimätön.

Kun nuori ovia paukkoo
ja illalla myöhään kylillä laukkoo,
se taitoa vaatii ja kysyy
että rakkaus säilyy ja pysyy.

Voi kunpa muistaisin sen aina
että lapset ovat vain hetken
ja ne ovat vain laina.

Kohta he lähtevät pesästä pois,
voi kunpa heillä kantavat siivet ois.

Äitienpäivänä äidillä silmät aivan kostuu
kun lapset laulaa ja pienimmät tulevat äidin kaulaan.

Toivotan äideille kaikkea hyvää
ja sydämeen paljon kultajyvää.
 
Liisa
 

Äiti

Hänellä on silmälasit,
hänellä on hieman harmaita hiuksia ja kiharat.
Hänellä on elämän jättämiä ryppyjä.
Hän tuoksuu äidille.
Hänen sylinsä osaa poistaa tuhat murhetta.
Hänen äänensä on äitimäisen lempeä mutta tomera.

Hänen silmänsä ovat
ymmärtäväiset,
lempeät,
rakastavaiset,
ystävälliset mutta hieman väsyneet.

Hänen naurunsa raikaa kun hän nauraa,
sen kuuleminenkin naurattaa.

Hän osaa tehdä maailman parasta ruokaa,
onhan hänellä siitä kokemusta kerrakseen.

Tänään on hänen päivänsä loistaa ja tulla hemmotelluksi.
Tänään juhlitaan hänen kunniaksi, ei kenenkään muun.

Toivon, että minustakin tulisi samankaltainen isona.
Rakastan häntä, onhan hän minun ikioma äitini.
Amante
 

Äitienpäivänä

Oma äitini armas ja herttainen,joka elämän minulle annoit.
Pienenä minua hoivasit ja käsilläsi kannoit.
Kodin turvallisen pesän pehmoisen sinä lapsellesi laitoit,
illoin korvaani rukouksen supatit ja kukkasen käteeni taitoit.

Ohi lapsuuden ohjasit nuoruuteen mua rukouksen siivillä kannoit.
Monet huolet ja murheet varmaankin toin, ne kuitenkin anteeksi annoit.

Sinun kutrisi kultaa kimaltaa ja kasvosi rakkautta syvää.
Miten paljon sydämes sisimpään tuota mahtuu onnea hyvää.

Ei elämän murheet himmentää saa katsetta äidin oman,
sulle tahdon kukkaset ojentaa, ja huolista ikuisen loman.

Ota vastaan kiitoksein pieni tää,vielä jaksathan anteeksi antaa
Luoja uusia voimia antakoon näin kulkeissa elämän rantaa.

Tänä päivänä huolet ei painaa saa ilo nouskoon jokaiseen rintaan,
ja kiitoksen sävelet kaikukoon pitkin maailman avaraa pintaa.

Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden,kiitos hetkistä heräävän nuoruuden,
kiitos kaikesta minkä sä mulle soit,kiitos elämästäni jonka sä loit.
 
Marja Leena Nikkari-Möykkynen
 

Äidilleni

Niin osat vaihtuvat, äiti
tuntuu kuin juuri äsken
pesit minut hellin käsin,

nyt minä talutan sinua
tuttua saunapolkua.

Ne tuhannet askeleet,
jotka vuokseni otit
nyt vasta ne
oikein ymmärrän,
kun samoja teitä tallaan.

Lukemattomat kiitokset
sanomatta jäivät
epäitsekkäät teot
palkitsematta,

sillä äidit hiipivät hiljaa pois,
kuin olisivat peitelleet nukkumaan
kylläiset lapsensa.

Laila Venetpalo, Leppävesi
 

Äiti

Oman Äidin esiliina
monet itkut kuuli
tuli apuun
nenät pyyhki,
posket kuivas huuli

Oman Äidin esiliinaan
jälkeä jäi monta
arkipäivän
kyyneleistä,
myöskin lohdutonta

Oman Äidin esiliina
muistoissa se elää
kukkaniitty
elonpelto,
kuin leivonlaulu helää

Oma Äiti rakastava
kädet yhteen liitti
kaikki lapset
kaksitoista
rukouksiin hän niitti
Taivaan Herraa kiitti

amelia

Kenen runoilijan säkeisiin sinä onnitteluissasi turvaudut? Vinkkaa muillekin!
 

Sarmuusa1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ihanat äidit! Lue ET:n lukijoiden runoja äidille

Äiti. Kielemme kaunein sana. Sanassa elämän kaikki läheisyys ja lämpö. Ei väliä, ovatko lapsesi omia; elämältä saatuja, lainassa ovat he kaikki. Kannat heitä aikanaan, joskus he kannattelevat hauraita luitasi, ryppyistä ihoasi ja heikkoa sydäntäsi. Arvokkaintasi annoit, aikaasi, ajatuksiasi, arvojasi. Hellyyden hetkiä, lohdutuksen lauseita. Äiti. Haudallasi kaikkine kiitoksineni. Kukkani kuihtuvat, ota vastaan lapsesi aikanaan, ota vain vastaan.
Lue kommentti

Ei kannata menneeseen kurkkia

pettymyksen jyviä urkkia

heitä jyvät roskiin

älä maahan peitä

Pidä suunta eteenpäin

helpompaa on näin

nauti päivistä näistä

elämässä kypsyneistä tähkäpäistä