Katson pöydälläni palavaa kynttilää
se mieltäni kivasti lämmittää.
Se muistuttaa ajasta tuosta,
kun saatoin äitini syliin juosta.
Syliin, josta turvaa ja lämpöä hain
syliin, josta rakkautta paljon sain.

Silloin joulut jouluilta tuntuivat
itsetehdyt herkut ihanilta maistuivat.
Silloin kuusessa oikeat kynttilät paloivat
ne hämärän pirtin valaisivat.

Silloin aarre oli lahja jokainen
ja kiireetön pukki jakoi sen.
Silloin yhdessä kaikki olivat
kaukaakin mummolaan tulivat.

Nyt moni heistä on nukkunut pois
jospa heidät hetkeksi lähelleni saada vois.
Saisin kiittää hetkistä noista
joita vuodet eivät mielestäni poista.

Katson kynttilän liekkiä tuikkivaa
se lapsuuteni muistot hehkumaan saa.