Kauko, Kauko, pidetään jo tauko,
alkoi äkkiä mua nälättää,
mummo Kaukolle näin pälättää.
Ei Kauko malta lopettaa,
siks’ mummo hälle opettaa,
kai tiedät minkälainen,
on nälkiintynyt nainen?
Ei tästä hyvää seuraa,
jos ei syödä meillä peuraa,
jo alkaa Kauko irviä,
et syödään sitten hirviä.
Niin pitävät he paussin,
ja kertoo käyrä Gaussin,
et mummo tykkää peurasta
ja Kauko mummon seurasta.
Kun pieksevät he suuta,
ja Kauko hakkaa puuta,
niin tulee mummon mieleen,
on jotain mennyt pieleen.
Mummo painaa puuta,
ja muistaa ilman muuta,
ei tässä ole rotia,
jäi kahvitermos kotia.
Mummo tuuppii Kaukoa,
et enää pidä taukoa,
pilkot kaikki puut,
jo tässä kuivaa suut.
Kauko hakkaa puuta,
ja mummo napsaa suuta,
hän koko ajan polottaa,
et' kahvihammas kolottaa.
On syytä kotiin talsia,
siel’ oottaa kahvi kalsia.
Näin pelastuu myös Kauko,
työleiriin saapuu tauko.
