Mummo istuu kiikkutuoliin,
avaa television
mietteissänsä palaa huoliin,
hällä yksinäistä on,
Mieleen putkahtavi salaa
toive perin vallaton,
unelmissaan häntä halaa
joku - muistoja jo on.

Muistot mielessä on hyvät
Joulut entisaikojen,
mieleen muistuu kultajyvät,
hetket Jouluaattojen.
Muistoissa ne aina pysyy
unohdu ei milloinkaan
lastenlapset niitä kysyy
kaikkea ei kerrokaan.

Parhaat hetket, salaisuudet,
yksin tahtoo säilyttää,
ikävän ja katkeruudet,
ne hän tahtoo häivyttää.
Kuvan selkeän ja syvän
näkee rakkaan puolison,
kaipauksen enentyvän,
tuntee, Jouluaatto on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla