Onpa nihkeä olo, hikeä pukkaa joka kolo. Ukko vaan kuorsaa vieressä, eikä tiedä, että olen liemessä. Mummutauti on iskenyt, ihan joka paikkaan, tässä ja nyt.
Enenpää ei voi vaatteita pois ottaa, kun alaston on jo koko kroppa.
Pyörin ja sängyssä itseäni käännän, parempaan asentoon tyynyä väännän.
Vihdoin, kun hiki alkaa laskea, täytyy kelloa katsoa. Aamu jo sarastaa, ukko viereltä murahtaa, onko sitä kahvia, tarttis töihin jo lampsia. Siinä meni sekin yö, kohta alkaa arkinen työ.
Yksi asia lohduttaa, tämä tauti joskus lopahtaa.
Sitä ei voi estää, se täytyy vaan kestää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla