Tutusta tahtoisin runon kriivata,
mut' kehenkä siinä voisin viitata?
Onko henkilöä moisen arvoista?

Kas vaan...itseni läheltä löysin,
niin, mut' mitä itsestä sano voisin.
Täs' vajavaisna hämillään on
oma arvo tunto kallellaan.

Pyörryttää, niin on maailma mallillaan,
ihmekö tuo kun unohtunut oon
sohvan nurkkan pimentoon.
Sisällä pääni yksinään muuttuu
asioiden mittasuhteet kaventuu

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jo siin' suru astuu puseroon,
kun kylmä on sää ja pipo puuttuu!
Saa kylmää puhaltaa, en vastaa,
vaan minä saan olla sisällä,
rauhassa sohvan nurkassa
jatkaa tutustumista Jevgeni Oneginiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla