Murhetta maailman
Ei ihminen murheissaan
tunne itseään
jos ovi aukeaa
on siellä usein tyhjää vaan
Mutta elo toisinaan
vie mukanaan
ei silloin ehdi miettimään
mikä ahdistaa
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
On taivas päällä maan
kuin verho sisimpään
usein pilviverho peittää
tähtitaivaan kokonaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tummassa yössä sisimmän
tuikkii tähdet kirkkaimmin
juuri silloin sinäkin
loistat uljaimmin
Ei sammu elämäsi
yöhön synkkään pimeään
näet juuri silloin
tähtitaivaan tuikkeen sen
Silloin loistat itsestäs
valoa maailmaan
kuin tuike tähtisilmäin
on kuva ihmisen
Muista aina kulkeissas
kaikki on lahjaa vain
ei ihminen itsessään
kanna murhetta maailman
Seuraa meitä Facebookissa
