Vaikka elin ja hengitin, olin poiss,
kahlittuna vanhaan, kuin säilötty
ahtaaseen ja paino päälle laskettuna.
Kuin kevät olisi puhjennut talven kylmästä
äkkiä jää ja routa katosi - minusta!
Kuin uuteen aikaan olisin herännyt!
Nyt olen hereillä, elämässä!
Paljon jäi taakse aikaa, se kuin hauras
harso, kosketusta vielä karttaa.
Saa peittyä mennyt, siellä saa olla!
Tähän aikaan kuin olisin tullut
kuitenkin liian varhain!
Huomaamatta oli aika ottanut omansa,
jälkensä oli jättänyt siihen jossa elin ja olin!
ihmettelemään sai, näinkö pian ikä karttui
aika muuttui, tavat, ihmiset!
Uskon, että tämä aika, on uusi tuleva,
aika vapauden, rauhan ilon.
Rakkautta ihmiskunta loppuun asti,
jokainen kohdallaan eläen,
että onni vihannoi ja tosi elämä!
Aikuiseni ikä on uuteen astua kokonaisena,
eteensä nähdä, taivaaseen tähytä.
Kasvattaa mennyt muistojen ruusutarhaa,
se hehkuu, loistaa, muuttaa roudan sulaksi!
