Se oli elämää kuusikymmenluvulla,
olin silloin nuorimies maaseudulla.
Tulevaisuuttani pohdiskelin usein tervastulilla,
onko muuta vaihtoehtoa, kuin raataa savotoilla?

Talouden rakennemuutos tarttui ohjaksiin,
vauhtia oli saatava kehityksen rattaisiin.
Polle ja pokasaha joutavat museoon,
metsurit marssivat työvoimatoimistoon.

Mahtavat koneet veivät metsureilta työt,
työttömänä lisukkeetonta leipääsi syöt.
Talouden tsunami peitti maaseudun kokonaan,
muuttoaalto kaupunkiin vei minutkin mukanaan.

Taakse jäivät koti, vanhemmat ja lapsuuden maisemat,
edessä oli tuntematon tulevaisuus ja uudet unelmat.
Juurtuminen uuteen maaperään tuntui joskus vaikealta,
oman perheen perustaminen tasoitti jo elämän taivalta.

Vuosikymmenet ovat kuluneet uusissa maisemissa,
en entistä elämää kaipaa, kuin muistojen runoissa.
Koen olevani hyvin kotoutunut elintasopakolainen,
puoliso, isä, ukki ja onnellinen eläkeläinen.

Pertti Korhonen
Helsinki