Musteen musta taivas
tuuli tuivertaa
riippakoivuja huojuttaa
myrsky sydäntäni myllertää
ikäväni mua ravistaa
Oli sydämeni sinun
mutta miten kävikään
sen irti sait paikoiltaan
Etkö voinut olla Hän
enkö voinut olla sulle
Nainen haaveides
En voinut nyt tiedän
ja ikävääni siedän
niin irti kasvan sinusta,
sinusta jota kipuun asti rakastin
Hämärä kesäillan ylle laskeutuu
tuuli tyyntyy niin mielikin
ei tuiverra enää tuuli koivuja
vain hiljainen havina muistona
hyrskytuulen mustansinisen
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
18/16 |
klo 22:17 | 18.7.2013
Tämmöinen tyyli ei ole mun makuuni, enempi runollinen kyllä on.
Miinuksia 30.
Vanhanaikaiset rakkausrunolässytykset ei ole mistään kotoisin, tämä on!
Ja jos vielä neito odottaisi unelmoimansa rakkauden hysteeristä hedelmää!
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
