Se oli yks harmaa sarepäivä
ko mää poikkesi sil kioskil,
ole kyl poikennu ennenki
ja myyjäki oli vähä tuttu.

Se myyjä o vähä erikoine,
se jaksaa ain hymyil
ja ol ystävälline asiakkail;
ei semmone o iha normaalii.

Toisaalt, nii omituist ko onki,
se vähä hälvensi sitä harmaut
ja vaste tapojani sanonki se sil.
Jos mahrollist, hymy viä levis.

Kottii mennessäni ajatteli
jottai semmost maailmast,
et kui vaikeet sitä o muuttaa
suuril teoil paremmaks.

Mut iha piänil se voi onnstuuki.
Yks paha tyä vähemmä päiväs
ja yks hyvä tyä enemmä,
vaik sana tai hymy kokone.

Se likka o omal pakallas
siin asias tehny enemmä
ko moni tärkee johtaja omallas.
- Muistas viä se asia itteki.