NÄMÄ KÄDET.
Kädet, nämä yhteenliittyneet kädet. Hakeeko turvaa
ne toisistansa, varmistusta siitä ettethän vain jätä minua.
Kanssasi on niin turvallista olla yhdessä. Rakastan sinua.
Siitä on kauan, kun nämä kädet ensi kerran yhteen liittyivät.
Silloin niin pehmeinä, arastellen, tunnustellen, miltä tuntuu
pitää kiinni tästä kädestä.
Vuosien saatossa ote käsissä on tiukentunut ja otteesta on
tullut varma.
Ajan kuluessa näiden käsien iho on myös kovettunut, elämä
on niihin jättänyt jälkensä. Kovettumat ja känsät kertovat
kertovat elämästämme, tehdystä raskaasta työstä jonka elämä
on meille asettanut.
Välillä käsien ote on irronnut elämän myrkyissä ja vastoinkäymissä,
mutta kiivaasti käsi tuttuun ja turvalliseen käteen on etsiytynyt,
uudelleen ja uudelleen.
Näiden käsien väliin on myöskin mahtunut pieniä käsiä, pieniä
luottavaisia käsiä. Ne kädet ovat kasvaneet ja liukuneet pois näistä
käsistä, etsimään itselleen sopivia käsipareja.
Nyt näistä käsistä on jälleen tulleet pehmeät,vaikka ne ovat
ahavoituneet ja ryppyiset, mutta silti niin ihanan pehmeät.
Ote näissä käsissä on edelleen varma ja lämmin, ehkä ei enää niin
voimakas.Aika on ottanut omansa, myöskin voimasta käsien.
Silti nämä kädet toisilleen niin rakkaat, vielä yhdessä ne nään.
