Korallin kirkkaan lailla
hehkuu helmet näsiän.
Ne poimijoita vailla
syvään syksyyn kestää

kuin ei lintu mikään
niihin koskis mielellään;
sen myrkky estää.
Ei etanakaan kielellään

sen makeutta maista.
Sen väri loistaa,
kutsuu luokse, mutta
houkutus on toisenlaista,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kylmää kauneutta.
Se pelon synnyttää
ja tarkoitus on toistaa:
Tämä tappaa, väistäkää! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitos ystäväni kysymyksestä ja arvostelusta.  Mutta mistä tulee runon aihe, onkin vaikea kysymys.  Vaikka luonnonystävänä olen kirjoittanut monista kasveista ja eläimistä, kaikista ei ehdi eikä voi, runoa ei synny.   Jotenkin luulen, että runon kohde vailitsee itse itsensä aiheeksi.

Silti mitä näsiään tulee, onhan se riittävän persoonallinen, kun kukkii jo, kun massa on routa, melkein ainoana metsän kasveista.   Eikä näsiä myrkyllisyydestään huolimatta ole ollut ihmisellekään ihan turha.  Muistan lukeneeni, että lapamatoalueilla ja aikana yhdellä marjalla saatiin lapamato häädetyksi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla