En saa hymyä pois kasvoiltani, vaikka yritän, enkä ajatusta pois mielestäni, josta hymy alkoi. Istahdan hetkeksi ja repeän nauruun, paikassa jossa olen tuntemattomien seurassa, nauran niin että silmäni, valuvat, Tuntuu kuin vatsassani olisi täysi naurupussi, nauran niin,että olen jo melkein lattialla, pitkää pituuttani nauran enkä enää mieti muuta, kuin kuinka ihanaa onkaan nauraa täysillä, ihmiset ympärilläni alkavat myös nauramaan, se tarttuu, ja pian kaikki nauraa hekottavat kilpaa...

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla