Hah, nyt naurella halua,
pipon pantaa löysytellä,
vapaalle vaihtehen vetäisen,
estot poistan poskiltani.
Surkoon murheita hevonen,
sillä riittää päätä siihen,
sillä ei kipu kivistä,
eikä tunnu tuska suuri!

Hih, nyt hienosti hihitän,
annan tulla tukkimatta
naurunrieskoja reteitä,
hihityksen hiutaleita.
Ehkä hiukkasen kutitan
sinuakin saadakseni,
naurujuhlihin mukahan,
ilon keittoon kimpassani.

Hoh, nyt hiukkasen hohotan,
löysään tiukkaa palleaani,
rintaa röyhistän rutosti,
keuhkot hönkii huohotusta,
silmät sirrilleen menevi,
sekä kasvot kurtistuvat
Nauru ilmoille tulevi,
ilonsiemen laajan päälle.

Oi, nyt riemuhun repeän,
hytkyy läskit vatsallani,
kupeet kummasti kurovi,
sivut kiskoo seljällensä.
Tulee hirveä hohotus,
pääsee paukku puskematta.

Huh, kun tuntuvi hyvältä,
nauraminen mahtavalta,
kera kaikkien kamujen,
toverien vierustalla.
Ilo tarttuvi hihasta,
repii riemu rinnuksista,
hupisaarille hyville,
riemun raikuviin saleihin.