Silimät ne vasta epelit ovat,
alati kytteevät levottomat,
ilimettä muuttaa ne tilanteen mukkaan.
" Mjkä valappaus on annettu näköaistirukkaan".
Laitapuolen kulukijat ne korkeelta kahtoo
kummalliset kupsehtijat verhonrausta vahtoo.
Vaan entäs kun mieltietty tulloo vastaan,
ne loistaa kuin tähtöset taivahastaan.
Kun nuapurin pihhaan uus auto kurvoo,
niin katteus silimät vihreiksi murjoo,
ja aivan ne kerralla mustaks muuttuu
kun mualiman mennoon kunnolla suuttuu.
Kun sarkanapit on silimät sillon,
kun TV töllötys aika on millon.
ja kesken kaiken ne luomet peittää,
nukku-Matti kun unhiekkoo heittää.
Ja peilin eessä ne myötääsä rahtoo,
joku erinomanen sieltä kun kahtoo.
Eikä silimistä voi olla huomoomata,
kun elämänluatu on mukavata.
