Ne vuodet, kultaisen lapsuuden,
ovat sisimmässäni vielä.
Ne tallensin muistojen lokeroon
ja ne säilyvät kirkkaana siellä.
Ei niitä voi riistää myrskyt maan,
vaikka kuinka aallot löisi.
Ne vuodet alati pitää saan,
ei parempaa olla voisi.
Ei huolia, murheita ollut lain,
eikä huominen suruja tuonut.
Joka päivä lapsuutta elää sain,
ne parhaat hetket on suonut.
Nyt vuosien jälkeen tunnen taas,
on lapsuus lähellä vielä.
Siitä monesti elämään voimaa saan,
kun muistoissa kuljen siellä.
Ne vuodet, kultaisen lapsuuden,
elon illassa lohtua tuovat.
Kuin tuntisin kodin rakkauden -
ne vieläkin onnen suovat.